5. Roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon vertailu

Roomalaiskatolinen (eli katolinen) kirkko on kannattajamäärältään kristikunnan suurin kirkko, jonka jäsenmäärä maailmanlaajuisesti on noin 1,12 miljardia ihmistä. Katolisen kirkon historia ulottuu kahden tuhannen vuoden taakse, jolloin se oli alkuseurakunta. Seuraavina vuosisatoina kristikunnassa vallitsi yhtenäisen kirkon aika, mutta vuonna 1054 kristityt jakaantuivat lännen katolilaisiin ja idän ortodokseihin.
Katolisen kirkon usko pohjautuu seitsemän sakramentin (eli pyhän toimituksen) ympärille. Katolinen kirkko katsoo edustavansa alkuperäistä, perinteeltään rikkoutumatonta kirkkoa ajanlaskun alkuun asti ja muiden kirkkojen olevan siitä jo eronneita. Vuonna 1054 katolinen ja ortodoksinen kirkkoerosivat toisistaan pääasiassa erään Pyhää Henkeä koskevan oppiriidan vuoksi. Katolisen kirkon keskeisin käsitys on se, että paavius perustuu apostoli Pietarin perinnölle.
Toinen kristillinen kirkko, ortodoksinen kirkko, on kannattajamäärältään 270 miljoonan ihmisen kokoinen. Ortodoksinen kirkko ei ole samalla tapaa yhtenäinen kirkko kuin esimerkiksi katolinen kirkko vaan on pikemminkin erilaisten kirkkojen yhteenliittymä. Ortodoksinen kirkko katsoo olevansa Jeesuksen sekä apostolien perustama kirkko joka aloitti toimintansa 300-luvulla Rooman valtionkirkkona. Ortodoksinen kirkko levisi Bysantin valtakunnan alueelta lähetystyön seurauksena itään ja muualle Eurooppaan. Suurin osa ortodoksisista paikalliskirkoista sijaitsee nykyään Venäjällä, Lähi-idässä sekä Balkanin niemimaalla.
Ortodoksisuus perustuu käsitykseen kirkosta oikean uskon ilmaisijana. Kirkon usko perustuu opinkappaleisiin eli dogmeihin, jotka kirkon näkemyksen mukaan perustuvat suoraan Jumalan ilmoitukseen. Neitsyt Marialla katsotaan olevan erityinen asema kirkon esirukoilijana. Ortodoksisessa kirkossa katsotaan olevan seitsemän sakramenttia: kaste, ehtoollinen, mirhavoitelu, katumus, pappeus, avioliitto sekä sairaanvoitelu.