Uuden ajan haasteet kristilliselle kirkolle

4. Kristillisen kirkon haasteet uudella ajalla

1500-luvulla uudistusvaatimusten myötä katolisessa kirkossa syntyi neljä protestanttista kirkkoa: luterilainen kirkko, reformoitu kirkko, anglikaaninen kirkko sekä Trenton konsiili eli katolinen vastauskonpuhdistus. 1600-luvulla syntyi puhdasoppisuus eli ortodoksian aika. Syntyi rajoja uudistuneiden kirkkokuntien välille ja se aiheutti suvaitsemattomuutta. Kirkkokunnat korostivat omaa puhdasta oppiaan.
Vähitellen kansan lukutaito ja kansansivistys alkoivat kehittyä. Syntyi myös kirkkokuri (kirkkolaki) ja yhteisöllisyys. 1700-luvulla alkoivat valistus sekä pietismi (herätysliike). Yksilöllisemmän ja suvaitsevamman ilmapiirin muodostuminen reaktiona edelliselle vuosisadalle ilmeni eri tavoin eri maissa. Ranskassa alkoi muun muassa valistus, luottamus järjen mahdollisuuksiin ratkaista useimmat ongelmat (myös moraaliset), yksilöllisyys, epäily sekä hyöty.
Saksassa korostui 1700-luvulla pietismi eli herätysliike, henkilökohtaisen uskon korostaminen sekä uskon näkyminen arkielämässä. Englannissa taas kannatettiin metodismia eli järjestelmällistä uskonelämää. Metodismilla oli suuri vaikutus työväenluokan uskonnollisiin asenteisiin.
Lähetystyö 1800-luvulla laittoi uusia virtauksia vyörymään: kirkot joutuivat vastaamaan ja sopeutumaan uusiin haasteisii, kuten darvinismiin (evoluutioteoria), sosialismiin (yhteiskuntajärjestys), industrialismiin (teollistuminen), individualismiin (yksilökeskeisyys), liberalismiin (vapausaate), imperialismiin (suurvaltapolitiikka) sekä romantiikkaan (tunteet). 1800-lukua pidetään lähetyksen vuosisatana: kirkot ja lähetysseura aloittivat aktiivisen lähetystyön.
Pääsemme 1900-luvulle, jolloin ekumenian aikaan syntyi maallistumisen aate eli sekularisaatio. Kirkkojen välille alkoi syntyä yhteistyötä. 1900-luvulla julkaistiin maailmanuskontojen yhteinen eettinen julistus.