Näkökulmia turkistarhaukseen

Useat Euroopan maat ovat kieltäneet turkistarhauksen tai rajoittaneet voimakkaasti sen harjoittamista lainsäädännöllä. Niissä maissa, joissa tarhattavien eläinten elinolosuhteet on määrätty vastaaviksi kuin eläintarhoissa, on tarhaus loppunut kokonaan.

Ihmisen toiminta on ainakin välillisesti saasteiden, ilmaston lämpeneminen ynnä muun kautta vaikuttanut kaikkiin maapallon ekosysteemeihin. Millä perusteella voimme sanoa, että jokin laji, ekosysteemi tai luonnonalue on luonnollisempi kuin jokin muu? Kun luonnonvarojen hyödyntämiseen ja suojeluun liitetään bioteknologian menetelmät, asiat monimutkaistuvat.

Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto ja Luonto-Liitto valvoo turkistarhausta Suomessa. Turkiksista suurin osa päätyy niin sanotuiksi somisteiksi ja vain osasta tehdään kokopitkiä turkistakkeja. Sen lisäksi, että turkiseläimet elävät hyvin vaatimattomissa olosuhteissa, haittaa turkistarhaus myös luontoa.

Turkiseläinten ulosteet valuvat tarhoilla ritilähäkkien alle. Ne sisältävät huomattavat määrät typpeä ja fosforia, jotka molemmat rehevöittävät maaperää ja vesistöjä niihin huuhtoutuessaan. Lisäksi lannasta pääsee ilmaan ammoniakkia, joka aiheuttaa vaurioita esimerkiksi metsille. Suomen vesistöjä rehevöittävistä päästöistä turkistarhojen osuus on varsin pieni: fosforista noin 1,1 % ja typestä noin 0,6 % on peräisin turkistarhoilta. Ongelma on kuitenkin usein paikallisesti erittäin merkittävä: turkistarhat ovat keskittyneet tiettyyn osaan Suomea, jolloin kokonaiskuormituksen merkitys alueen vesistöille korostuu.

Lisäksi yksittäisten tarhojen eläinmäärät kasvavat voimakkaasti, jolloin myös kuormitus ja sen riskit kasvavat. Turkistarhat tuli siirtää pois pohjavesialueilta vuoteen 2005 mennessä. Osa tarhoista on vielä siirtämättä. Turkistarhaus aiheuttaa ympäristökuormitusta myös välillisesti: rehujen valmistus, nahkojen käsittely ja muokkaus ja erilaiset kuljetukset kuluttavat runsaasti uusiutumattomia energiavaroja. Myös turkisten käsittelyyn käytettävät kemikaalit aiheuttavat ympäristön kuormitusta. Turkista ei voikaan sanoa puhtaaksi luonnontuotteeksi, vaan todellisuudessa se on käsitelty voimakkaasti eri kemikaalein.

Turkistarhaus ei nykymuodossaan ole hyväksyttävää.

Seurausetiikan mukaan teon moraalinen arvo määräytyy sen ennakoitavissa olevien seurausten mukaan. Keinot ja niiden seuraukset pitää ottaa huomioon seurauksina. Turkistarhauksella ei ole moraalista arvoa koska seuraukset voidaan päätellä jo teon toteuttamisvaiheessa. Turkistarhaus ei ole oikein kristillisen etiikan näkökulmasta katsottuna koska turkiseläimet on tarkoituksenmukaisesti laitettu elämään huonoissa olosuhteissa ja niistä halutaan hyötyä vain välillisesti. Muut uskontokunnat ovat samalla kannalla kristillisen kirkkokunnan kanssa. Turkistarhaus tulisi kieltää laissa kokonaan eikä vain säätää rajoituksia.

Lähteet:
Internet


Bioteknologia.fi
Luontoliitto.fi
Animalia.fi
Sey.fi
Wikipedia.org
Hs.fi
Tarhauskielto.fi




Kirjat:


Syötäväksi tarkoitetut, Elina Lappalainen


Uskonnon matkakirja, UE3